Kiinalaisen kuukalenterin mukaan vuosi vaihtuu juuri nyt. On tullut oltua tämä harmaa-alue, kotimaisen vuoden vaihteen ja tämän lohikäärmeen vuoden alkamisen välissä täällä Kaakkoisaasiassa, sisäistämässä kaikkia viime vuoden tapahtumia. Kuten edellisessä postauksessa totesin, meni 2011 ohi aikamoisella poimunopeudella eikä ehtinyt aina oikein tajuta mitä edes tapahtui. Sen lisäksi, että oli tämä JVG-ilmiö, jonka imussa oltiin vaikka missä, niin myös omia keikkoja oli ennätysmäärä. Levyjä tuli kaksi, eikä niitäkään ehtinyt kuin kerran vilkaista ja laittaa hyllyyn. Noah Kin saatiin vihdoin esiin kunnolla, ja se oli pitkän työn huipentuma. Lennettiin Ruotsiinkin neuvottelemaan tulevaisuudesta, joka sekin suhahti yhdeksi tiistaiksi muiden joukossa. Turtuu.

Lähdin uuden vuoden yönä Singaporeen, ja siellä totuttelin elämään ilman mitään mielialanmanipulointiaineita, jotka niin läheisesti keikkailuun kuuluu, ja sumentaa niitä mielikuvia entisestään. Myös pilaa niitä vapaapäiviä, hätäisesti suoritettuja häävierailuja tai esim. omia kolmekymppisiä, joissa pää oli suurimman osan ajasta tuettuna käsillä pöytään. Kaikkeen ei riitä serotoniinit, eikä ainakaan enää voi vuotta mennä sillä mentaliteetilla, että: “kebabrulla, ja täält taas tullaan”. Kuukausi pois duuneista, kylmästä, pimeästä, huuruista ja hätäisestä ja huonosta ruokailusta on tehnyt eetua.

Kävin lepäämässä Indonesian Batamissa, jonne meni kantosiipialus alle tunnissa. Tulin miljonääriksi, mutta se ei riittänyt, koska oli vähän sateista. Pääsin kuitenkin jo vähän yli siitä, että olen yksin ja ettei tosiaan tarvitse kelata niitä rutiineita, vaan voi tehdä mitä huvittaa. Vaikka Ramin toimistolla onkin hauskaa, niin se on enemmän sitä hustlaamista. Laskemista ja säätöä, ei sitä luovaa puoliskoa, joka kuitenkin on se miksi tähän on ryhdytty. Muutenhan voisi olla vaikka autokauppias. Eikä sitä väkisin pysty, niin se vaan ainakin mulla menee. Sitten taas, kun on vähän aikaa joutilaana, niin alkaa tulemaan itsestään ideoita, ja siitä se näpyttäminen sitten alkoi. Ei voi hirveesti spoilata, mut Rugerille ainakin parit demot, ja nyt kun Tommishock sai soolonsa valmiiksi, niin varmaan alkaa syntymään se levy aika nopeestikin.

Menin Malesiaan junalla. Tai oikeastaan yritin mennä, mutta en löytänyt asemaa, kun se oli siirretty. Otin sitten paikallisdösän, johon meni kirjaimellisesti viimeiset dollarit. Hieman oli hankalaa siellä rajalla, kun sieltä olisi pitänyt ottaa Malesian bussi, mutta ei ollut automaattia tai rahanvaihtopistettä. Kävelin. Aika sekalaista oli meininki, eikä oikein löytynyt omaa paikkaa sieltä. Mielenkiintonen oli käydä, kun vaikutteita oli aika tasan muslimi-, intia- ja kiinakulttuureista. Vähän jäi hämärän peittoon, mitä ne ite malaijit on. Ostoskeskukset on joko luksuksia tai sitten niin kämäsiä, ettei uskalla mihinkään koskea. Jalankulkijat on toisenluokan kansalaisia, ja taksikuskit kusettaa. En edes päässyt äänestämään, vaikka oli osote lapulla, kun se mulkero jätti mut sateeseen johonkin ihan väärään paikkaan. Ei edes tullut huono-omatunto, vaikka oli välillä linnoittautunut hotelliin, ne on siellä kuitenkin niin halpoja vaikka olis laadukkaassakin luukussa. Ja lomalla saa tehä mitä huvittaa, jos on netti. Kirjoitin lisää.

Sopivasti parin viikon retriitin jälkeen pääsi taas näkemään muita ihmisiä, kun lensin Thaimaaseen Koh Samuille. Juno ja JVG oli lähteneet samana aamuna jo pikkuhiljaa himaan pokkaamaan pystejä, joten meno oli aika rauhallista jo siinä vaiheessa, kun jo ikämiessarjaa lähentelevät Heikki ja Voli oli niin dokattuja. Pelattiin minigolfia ja bilistä, kelattiin tulevaa kevättä ja käytiin hieronnassa, jossa ei kuitenkaan ollut onnellista loppua. Jotenkin päädyttiin sielläkin kirjoittamaan. Näpy-näpy. Ei se väärin oo, jos ei stressaa. Pojat lähti viime yönä, Janille synttärionnittelut! Itellä vielä viikko näpyttelyä. Kairon kautta kotiin, että näkee pyramidit ja saa pullosta päähän, kun on vallankumouksen vuosipäivä. Elämä on laiffia.

Taas olen muuttunut vähän, ja eri jäbä palaa perjantaina Suomeen, ku se joka sieltä lähti. Tää vuosi on tulee olemaan todella erilainen ku viime vuosi, lohikäärme on sellanen. Kazakstanilaisessa kalenterissa se on kotilo. Nyt kun asiat on hautuneet huuruttomassa päässä, niin voi sanoa, että on äärimmäisen kiitollinen viime vuodesta. En tiedä kenelle, tosin. Varmaan ainakin teille. Kiitos. Jos selviän perille, teen taas parhaani.

This is what they call a hotel bed. Yksi mätä Omena voi pilata koko palvelukonseptin.

This is rainbow. How gay?

Kesän jokseenkin hektologinen syke on seestynyt paahteen laannuttua. Ei sitä itse tajua olevansa uupunut, kun on kivaa. Väkisinkin tulee sellainen vaihe, että pyörii vaan lakanoissa ja näkee fläsäreitä toilailuista. Päihteillä on osuus.

Tässä kohtaa on käymässä niin, että harrastuksesta tulee työ. Vaikka ehkä oma naama ei mikään Mäkdonalssin kultakaari olekaan, niin voi sitä brändätä vaikka mitä muutakin. Sen verran on tuotevalikoimaa kertynyt lähipiiriin, että logistiikkakeskuksen perustaminen on mielekästä ja mielenkiintoista. Toimiston hankkiminen on tuntunut hyvältä idealta, ainakin tulee sellainen olo, että lähtee aamulla duuniin. Hankittiin eilen Ramin ja Katin perheelle myös 8+1 paikkainen auto. Menee matkat letkeemmin.

Oma työnkuva on murroksessa, joka tuntuu hyvältä. Sen verran on avoimia suuntia elämässä, että on vaikea kuvitella kaiken menevän vituix. Viimeinen Pyhimys levy tulee 26.10.2011, eikä se tunnu lopulta, vaan alulta. Murroksen huomaa myös näissä kahdessa jutussa, joissa käsitellään enemmän henkilön kuin musiikin kiekuroita.

KESKISUOMALAINEN:

TURUN SANOMAT:

Eipä muuta kuin hyvää syssyn jatkoa kaikille. Tulossa vielä tänä vuonna ainakin Paranoid, Perhosveitsi-Heikki & Lika-aki – Katuvisioita, Väärällä reitillä, hei! – kiertue. Moi.

“Sushi ei liity mihinkään!”

Päätin tehdä vielä yhden räp-albumin, koska sain niin hyvän motivaattorin toimistolle.

Tracklist:

Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid
Paranoid

Rumba:

64 henkilöä tykkää tästä.

Markus Larjomaa Big band -musako muka aikuismaisen tylsää?!

Johannes Rantanen hell no it ain`t, if you go with the flow

—

Levyjulkkarit:

Anni Mattila
Kiitos kaikki, jotka olitte eilen, oli ihan mieletön ilta! Ja onnea vielä tulevalle hääparille! ♥

10 henkilöä tykkää tästä.

Faruk Nazeri Ihan loistava lisäys keikkaa.

—

Provinssi:

Tässä kuvassa: Andy McCoy, Paradise Mikko, Ville Galle, Hätä-Miikka
“Jos Ändi haluu ottaa yhteiskuvan, niin ei kieltäydytä. Äijän hotellihuoneen numero 420. Kuva: Tytti Shemeikka”

14 henkilöä tykkäää tästä.

Sami Californiax herra ändin elämäntyyli taitaa olla 420247

Jare & VIlle Galle – live (Yle-Areena)

—

Sami:

75 henkilöä tykkäää tästä.

Monk Bonafide Hyvä levy. Joutu poistaa LP:n.

Jasse Armilo kermaset…

Jaan-Erik Mörönen loistava levy kokonaisuudessaan, jäljestä huomaa työtuntien määrän. Käsittämätön tunnelma.

Jere Häkkinen Kingi lätty.

—

Ja Kesäkumit:

1190 henkilöä tykkäää tästä.

Eske Eskelinen mitä vittua tuo MG tuolla tekee?

Kirsi Kalliomäki mä en ymmärrä miks tää ei oo kesäkumibiisi

Henri Tervamo pyytäkää adi ja flowboysfam viel fiittaa ni ei tarvi ees kusee teijä facebook sivulle päi

Joni Kohvakka Oon huomannu et taso on alkanu laskee häissä-biisistä asti, tästä on alkanu tulla kauheeta massaa.. Kyllä jotkut Mustaa Kultaa levyn biisit on hyviä, mut häissä ja tää on kauheeta.

Oskari Liukku Näistä uusimmista puuttuu sanoma. Tykkäsin ‘Faija’:sta, koska se oli merkitykselline. Menee koko ajan biisit sinnepäin, et kohta räppäätte vaan rahasta ja huorista.

Izmo Patrik Peura ilma mikael gabrielii tää olis iha jees

Teemu Leppiaho millo tulos video ?

—

Nii… Siinä pureskeltavaa.

Jos aloitetaan siitä, että heti, kun Huuto.netistä tilatut paskat huonekalut oli koottu toimiston nurkkaan, alkoi puhelin soimaan. Ramin Välitys on Jare & VilleGallen keikkamyyjä, ja pojat sitten pärähti suoraan listaykköseksi. Ei sillä, että se olisi enää siinä vaiheessa yllättänyt. Koko kevät on ollut ko. projektin osalta niin jyrkkää nousua, että ottaa vatsanpohjasta, ku Pihliksen hississä. Ei pysty edes kelaamaan, miltä niistä tuntuu. Pitää kyllä olla tässä kohtaa ihan vilpittömästi ylpeä. Hienoa jätkät!

JVG:n saavutuksia vois luetella vaikka kuinka pitkään, ja tekis mielikin. Kuitenki ehkä erikoisin juttu itselle, on ollut nähdä oma naama MM-turnauksen kisabiisiäänestyksessä. Ei sillä, että se nyt olisi mikään juhlan aihe, mutta se on outoa ja samalla hauskaa. Video on hyvä, ja kiitti Andreille, että kohteli mua kuvauspaikalla ku Leidi Gagaa, koska olin oksentanu koko edellisen yön.

Kaiken uuden ohella kasvaa kaikki vanha. Mikään ei ole jäänyt jalkoihin, mutta valmistautuminen erilaisiin tilanteisiin on ollut heikkoa. Se on myös vähän ahdistavaa, koska valmistautuminen on ollut itselle perinteisesti tärkeää.

Tänään painosta saapui Medium. Levy, jota on tehty vuodesta 2006. Olin yllättynyt. Miten se voi olla tässä? Kun ensin monta vuotta täytyi työntää sitä eteenpäin, kuin sonnia mudassa, jonka jälkeen se lähetti silloin tällöin joulukortteja, että kunnossa ollaan ja lopulta kokosi itse itsensä ja paketoitui. Laitoin levyn reppuun. Ehkäpä kuuntelisin sen. Sitten palasin asioihin, jotka kuormittavat mieltäni keväällä 2011. Pitkälti samoihin puuhiin, kuin aina ennenkin: tekijä tekee aina seuraavaa levyä. Paranoid, PV-H & L-A, RH: KKK, Noah Kin, Pami-Pamela, Teflon III, 111111.

…Ei sillä että näin kannattaisi uutta levyään markkinoida. Onneksi levy ei siitä huonone, että siihen ottaa etäisyyttä.

Ensi viikon keskiviikkona 18.5. levy on ulkona, ja taas hieman suuremmalla todennäköisyydellä myös siinä lähimmässä levy-liikkeessä. Samoihin aikoin laitetaan ulos myös ensimmäinen varsinainen musiikkivideo levyltä.

En halunnut pilata tätä tilaisuutta millään pelleilyllä, joten halusin näyttää promokuvissa mahdollisimman edustavalta. Silläkin uhalla, että järkeenkäypää myynninedistämistä harrastavan artistin tuotos leimataan helposti kaupalliseksi paskaksi.