Moro moro
Neljä kuukautta amerikanraitilla ja neljä viikkoo Suomessa lomailua meni. Olipa mukavaa vain lojua loputtomien kahvikuppien ja viinilasien ääressä ja nähdä ihmisiä. Suomessa siis. Joopa joo. Nyt on tammikuun kahdeskymmeneskolmas, tänään on sunnuntai, kello on kymmenen aamulla ja oon palannut viikko sitten Bostoniin. Jetlaakia on edelleen sen verran, että oon tähän aikaan tekemässä tällaista.
Mediumista kerrottakoon sen verran, että käytiin tekemässä jotkut vikojen vikojen vikojen vikat korjaukset miksaukseen Friedillä ja nyt se on viittä vaille Didierillä masteroinnissa. Levy kuulostaa hyvältä. Luultiin Mikon kanssa, että sillä olis vaan yks hyvä biisi, mutta iloksemme huomattiin, että oli siinä muitakin. Tulee hyvä mieli, kun tekee musaa, joka ei oo paskaa. Joskus ei oo ollut näin hyvä mieli. Ei Medium nyt todellakaan täydellinen oo (kuten ei mikään koskaan), mutta tuntuu, että ollaan yritetty parhaamme ja että se myös kuuluu kokonaisuudesta. Toki tässä vaiheessa myös se “käännä projektissa esiintulleet epäonnistumiset ja heikkoudet henkisiksi voimavaroiksi” -elämäntaito(wannabe)guru nostaa mussa jälleen päätään.
On tää kieltämättä ollut piinallisen pitkä ja hidas prosessi, mutta joskus näin. Ehkäpä musan elinkaarikin on sitten vähän pidempi. En tiedä. Kiinnostava kokeilu itse asiassa.
No mutta.
Ehdin lomaillessa tietenkin myös musisoimaan. Mulla oli “oma” – no ihan niin kuin tää Medium olis jotenkin vähemmän omaa – keikka Arabiassa, testattiin jotain uutta ja jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä… Mikko on jeesaillut mua jossain teksteissä, tässä nyt yksi biisi mikä vedettiin yhdessä. Lopputulos ei oo mitenkään loistelias (vielä?), mutta annetaan juttujen hautua, maustua ja kypsyä rauhassa sekä tehdään muutamia testiversioita, kunnes kaikki on valmista tarjoiltavaksi. Photoboothin videoo ei tietääkseni pysty myöskään flippaamaan, joten tää on nyt sitten peilikuvana.
Mitä Mediumiin tulee, meillä on viime kesänä kuvattu musavideo jo odottamassa julkaisua, jotain puhetta seiskatuumaisesta sinkusta, vähän lisää tausta- ja haastattelumateriaalia viime keväältä studiosta juuri valmistunut ja muuta mukavaa… kuten se levy tietenkin. Mä koitan täällä parhaani mukaan integroitua college-teinien sekaan ja yrittää olla flippaamatta. Täytyy nyt vaan todeta, että jos Tefloneilta ikinä loppuis aiheet kesken, niin College Life -teema ois loistava. Onneksi täällä on myös siistejä juttuja, kun vähän jaksaa kaivella. Niistä ehkä Medium-uutisten ohella sitten joskus, jos nyt mitään kerrottavaa nyt muka ees tulee.
From Boston,
with love,
Anni
ilman sua en pyhimystä en tietäis hyvästä musiikista vittuakaan, ja mun elämä olis puolet paskempaa! kiitos