Pyhimys

Elokuu rullailee. Pipessäkin oltiin.

Kuumehoureilin viime yön aika tehokkaasti ja lisäksi multa poistettiin maanantaina viisaudenhammas. Olo on siis kertakaikkisen paska, vaikka saan hammasoperaation ansiosta vedellä antibioottien lisäksi sekä ibuprofeenia että paracetamolia täydet satsit koko viikon. En oikein erota, mikä tässä olossa on sitä flunssaa, mikä hammassärkyä ja mikä kaikkien noiden nappien popsimisesta tullutta kuvotusta. Jee.

Nytpä onkin siis mitä mainioin aika purkaa kesäisiä arkistoja!

Pipefest 2010. Menomatka Vuokattiin sujui muuten loistavasti, mutta hetken luultiin, että auto hajosi. Kuvaavinta on se, että alkumatkan eli roudauksen ajan mun toimiessani kuskina kukaan muu ei osannut arvioida, onko normaalia, että moottorin lämpötila on 90 astetta vai ei. Ilmeisesti se oli, mutta höyryn nouseminen konepellin alta tuulilasiin ei.

Huoltoaseman tiskillä mies totesi, että hän vain pitää kauppaa, joka sattuu sijaitsemaan kylmäaseman yhteydessä, eikä tiedä autoista mitään. Mikko totesi siihen, että miksi kaupan nimi on sitten Huoltoasema eikä Kioskiasema, jolloin vanha autonkorjaaja nosti kauppiaassa päätään ja se osasikin fiksata meidän probleeman. Hyvä Kioskiaseman setä! Vettä vaan jäähdyttimeen ja tankki täyteen. Loppumatka sujui auvoisesti.

Mikko jo yleisemmin kirjottelikin festivaalitunnelmista, joten mitä mä siihen mitään lisäilemään. Keikka meni kivasti, harmi että Heikki ei päässyt Asta-myrskyn takia paikalle ja niin pois päin. Siispä tähän väliin parit kuvat. En tajuu, miks Mikko on taas ihan leipiintyneen näkönen. Ehkä se on vaan meidän hipit. Kattokaa ny ite.

Pipessä oli tosi jees meininki, mutta henkilökohtaisesti mulle sattui vain eritysen paska nakki. Mun piti olla takaisin etelässä lauantaina klo 15 Sipoon kirkossa laulamassa kaverini häissä. Uh oh. Joten… keikkojen jälkeen chillausta ja parin tunnen unet, sit 3.30 ylös ulos ja pikkubussin rattiin! Eero, Veikki ja Jan lähtivät samaan kyytiin, mutta toisin kuin meillä muilla, Janilla ei ollut mitään velvollisuuksia seuraavana päivänä. Siksi se olikin viettänyt sen ajan, mitä me muut nukuttiin, railakasta seurapiirielämää ja halusi hiipivässä laskuhumalassaan urhoollisesti istua pelkääjänpaikalla ja jutella mulle, että pysyisin hereillä. Mua ei tosin väsyttänyt yhtään, mutta Janin alkoholin kiihdyttämä empatiakyky ohitti tällaiset muodollisuudet.

Tiiän, ettei kännykkää sais käyttää samalla kun ajaa, mutta tää oli ikimuistoista. Jan on niin sweeeet!

Oli kyllä kiva, vaikka vähän turhan hektinen reissu. Totesinkin bäkkärin järkkäritytöille perjantaina, että paras pipe missä oon ikinä ollut. Ne ei tosin tienneet, että se oli myös ensimmäinen.

Anni

Julkaistu 18.08.2010 klo 7:58. Kategoria(t): sekalaista. Seuraa kommenttien RSS 2.0 syötettä. Kommentoi tai seuraa paluuviitteitä omilta sivuiltasi.