Maailman paras aamiainen
Kello on 9.30. Vielä eilen se tarkoitti siirtymistä Tiinan valmistaman herkullisen aamiaispöydän ääreen Hollolan maaseudulla. Nyt istun yksin kotona ja ihmettelen.
Päivät Petraxilla olivat mielettömiä. Ja käsittämätöntä, että lähes koko levy muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta on todellakin tullut äänitetyksi. Tiistai-illan kuuntelusession positiivinen järkytys saa mut edelleen hykertelemään. Jäljellä on siis parin vierailijan osat, jousiasiat, joitain Mikon tuplauksia ja mun lauluosuudet, joita ei voitu mun flunssan takia tehdä. Ääni on käytännössä lähes poissa ja ainakin täysin kontrolloimattomissa. Kuulostan järkyttävältä, mutta siitä saatiin Positivistisen junamatkan karaoke-osuuteen hyvä lisä, samoin kuin Samiin mutsin osuuksiin sopivasti aneemisuutta.
Mikko & Arttu on akvaariossa
Tiistai-iltana porukka taisi vasta tajuta Artun merkityksen koko levylle. Oli hauskaa huomata, miten parin päivän aikana äänitetyt biisit heräsivät eloon ja kuulostivat treenidemojen sijaan siltä, miltä referenssilevytkin ja ”oikea” musa. Eli aivan hiton hyviltä!! Arttu loi meille loisto-olosuhteet studiolle. Saatiin olla koko porukka Mikkoa lukuunottamatta samassa tilassa ja ilman luureja, aivan kuten treeneissä. Ainoastaan Jooel laitettiin ikkunallisten sermien taakse ja sai kuulokkeet, me muut pärjättiin yhdellä yhteisellä kaiuttimella, josta kuului Mikon tarkkaamon puolelta tulevat laulut. Koska aiemmin treenit on äänitetty läppärillä tai kännykällä, tuntui aluksi uskomattomalta, että siitä saatiin niin viimeistellyn kuuloista jälkeä. Ja miksipä ei, mutta tuntui se silti käsittämättömältä.
Medium on siis käytännössä studiolive. Kaikki mitä biisissä kuuluu, on äänitetty yhdellä otolla Mikon räppejä myöten. Ainoastaan tuplaukset ja taustalaulut yms. ”sälät” on tehty jälkikäteen.
Keskiviikkoaamuna oli vähän käynnistysvaikeuksia.
Metodi on siis sama kuin ammoisina aikoina! Abban ja Motownin hengessä mentiin, ja sillä Björn Borgin voittaja-asenteella. Koska emme käyttäneet soittotilassa kuulokkeita, biisejä ei voitu soittaa klikin kanssa.
Näin ollen tempo elää vähän kautta biisin, ja muun muassa copypastettaminen on mahdotonta. (Nörttikielellä gridi puuttui.) Ja koska eri soittimet vuotavat kaikkiin mikkeihin, on kaikenlainen leikkely ja siirtely muutenkin käytännössä äärimmäisen hankalaa. Mutta kun tyypit on niin maan hyviä soittoniekkoja, ei tämmöisin kikkailuihin tarvinnut tukeutuakaan.
Tässä videopätkä keskiviikon ihan vikojen pikkujuttujen äänityksestä. Jooel, Veikki ja Eero olivat ehtineet jo lähteä, mutta muutamat jengihuudahdukset piti vielä tehdä. Samalla fiilistellään We Are The Worldia.
Paras puoli yhdessä soittamisessa päällekkäisten äänitysten sijaan seuraa siitä, että kaikki soittajat voi reagoida toisiinsa ja suhteuttaa oman soittonsa koko musaan, ei vain siihen, mitä on jo aiemmin ehditty soittaa. Se takia esim. torvet kuulostaa nykyisin monesti päälleliimatuilta, koska ne on päälleliimattu! Mikäli rumpali ja muu komppi on soittanut osansa kuulematta torviriffejä, ei niihin voi omalla soitollaan reagoidakaan. En siis tarkoita mitään mielettömiä fillejä ja kikkoja, vaan pieniä nyansseja, jotka tekee musasta sitä kuuluisaa kudosta. Syksyn illanistujaisissa heitetty idea tosiaan toimi, braaa!
Olen ihan äärettömän iloinen, että kaikki sujui niin mielettömän hyvin. Uskon, että voin kirjoittaa koko porukan kädellä: Kaikki odotukset ylittyivät. Tässä Fokit-strippi kuvaamaan mun henk. koht. tunnelmia.
Mikko on kertonut päivien kulusta, joten mun on ehkä turha niistä enää sen enempää hehkuttaa. Jatkossa varmaan jonkinlaista biisikohtaista esittelyä/analyysiä ja lisää kuva- ja videomatskua tuolta Hollolan uumenista.
Nyt jatkan tämän päivän ohjelmaa: istumista ja ihmettelyä.
Anni
P.s. Eilen illalla kun saavuin kotiin, bongasin Hesarista juuri julkaistun uutisen: “Galakseja on ehkä paljon luultua enemmän“. Mediumin ensimmäinen biisi kertoo universumin synnystä. Hauska pieni yhteensattuma. Mediumin musiikkigalaksi! 
? joskus kännissä kuulin ohimennen kauan sitten ja vieläkin häiritsee. Pyhi [...]