Päivä alkoi kuten eilinenkin, eli runsaalla aamupalalla puoli kymmeneltä. Sen jälkeen aloitus oli kuitenkin selkeästi tahmeampaa, kuin eilen, ja päästiinkin soittamaan vasta klo 11. Ensimmäisenä ajateltiin vetää Ei mennä enää koskaan landelle, joka osoittautuikin haasteelisemmaksi, kuin oltiin kuviteltu. Vielä yhden aikaan hinkattiin samaa biisiä, ja ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että kolme päivää ei ehkä sittenkään riitä koko levyn purkittamiseen. Seuraavat biisit, eli Nyt ja Tiskaan, tiskaan menivät kuitenkin nopeammin, ja lopulta ehdittiin nauhottaa vielä neljäskin biisi, WTF?, ennen ruokataukoa.
Tänään tuli mestoille myös pari kuvaajaa, videoitsija ja valokuvaaja. Video-mies Joona ajoi kuitenkin väärään paikkaan navigaattorin avulla, ja päätyi moottorikelkkareitille. Lunta oli niin paljon, että auto jäi sinne, ja talon isäntä Petri joutui lähtemään äänittäjä Aleksin kanssa pelastamaan Joonan pöpeliköstä. Oli kuulemma niin hankala paikka, että vaikka oli neliveto ja vinssi, niin hyvin lähellä oli, ettei jäänyt molemmat autot sinne.
—–
Kirjoitin edellisen ruokatauolla viiden aikaan. Nyt kello on neljä aamuyöstä, ja ollaan rehellisesti vaan dokattu ja kehuttu omaa tuotostamme. Harvoin on ollut tällästä onnistumisen tunnetta tällaisessa joukossa. Pitää ottaa myös siis huomioon, että kännissä on hyvä hehkuttaa. Saatiin kymmenen biisiä about valmiiksi, ja huomenna vielä kaks ja viimeistelyt. Nää on ollu parhaita päiviä pitkään aikaan! Kännihehkutus!
ilman sua en pyhimystä en tietäis hyvästä musiikista vittuakaan, ja mun elämä olis puolet paskempaa! kiitos 
? joskus kännissä kuulin ohimennen kauan sitten ja vieläkin häiritsee. Pyhi [...]