Helmikuu. Meininki alkaa muuttua yhä intensiivisemmäksi (vihdoin!) ja tunnelma tiivistyä.
Treffasimme tänään rakkaan äänitetaiteilijaystävämme Artun ja kävimme läpi tuotantopuolta sekä käytännön kuvioita ja äänitysaikatauluja. Toisin sanoen joimme kaffet ja vaihdoimme kuulumiset! Studio on nyt buukattu – kevyt pelko perseessä inspiroi tunnetusti mukavasti – joten fiilinki on mitä parhain ja maaliskuun loppua kohti tässä sitten mennään. Treenejä on taas ensi viikosta, vikat biisit pitäisi kursia vielä kasaan, pari treenikeikkaa järkätä ja tehdä jousisovituksia. Jee jee.
Ensimmäinen “kunnollinen” keikka joulukuisessa Poetry Jamissa selvensi visiota albumin kokonaisuudesta ja viime viikkoina soundipuoli tuntuu vihdoin alkaneen asettua uomiinsa. Pieni tauko koko hommasta ja paluu demojen ääreen toimii poikkeuksetta. On huojentavaa huomata, miten muutaman viikon irtioton jälkeen biisit kuulee tuorein korvin ja ymmärtää jälleen, mikä niissä alun perin säväytti ja inspiroi. On niin monta eri suuntaa, mihin tuotannollisesti lähteä kokonaisuutta viemään, mutta sillisalaatin sijaan haluamme mennä rohkeasti niistä yhteen. Tähän asti päätöksien teko on tuntunut liian aikaiselta, nyt ratkaisut tuntuvat kuitenkin luontevilta. Hyvä niin.
Studiopalaverin jälkeen jäimme Pyhän Mikon kanssa vielä lähikapakkaan lohikeitolle ja oluelle. Kippis.
/A
ilman sua en pyhimystä en tietäis hyvästä musiikista vittuakaan, ja mun elämä olis puolet paskempaa! kiitos 
? joskus kännissä kuulin ohimennen kauan sitten ja vieläkin häiritsee. Pyhi [...]