Vammauduin maanantaina lievästi sählypelissä, ja lähdin köpöttelemään keppien kanssa Kamppiin. Repussa läppäri, jossa referenssibiisejä ja kaikki olemassa olevat tekstit – osa kokonaisia biisejä, osa erillisiä keloja tai riimipareja. Pitkästä aikaa tuntui siltä, kuin olisin menossa töihin.
Yleensä biisit syntyy joko niin, että saa hyvän biitin johon syntyy aihe tai niin, että tekstiin pitää löytää sopiva tausta. Se on kuitenkin musiikillisen kokonaisuuden kannalta hankalaa, ellei sama tuottaja tee kaikkia biittejä. Nyt kun aihioista suurin osa on jo valmiina, olisi vaikeaa löytää yhdeltä tuottajalta kaikkiin sopivia taustoja.
Viime keväänä Ruckit Entertainmentin Sebu esitteli mut Annille, jonka biisin remix-versioon vedin versen. Sillon alettiin suunnittelemaan Tarralenkkari-klubia, joka kuitenkin kaatu ennen avajaisiaan todennäköisesti mun huonoon diplomatiaan tai vaan mulkkuun ravintolapäällikköön, riippuu keneltä kysytään. Samalla yritin pummia Annia ja sitä kautta muitakin sen soittajakavereita mun tulevalle levylle soittamaan. Sillon kelasin lähinnä, että valmiisiin biittehin voisi lisätä oikeita soittimia tuomaan syvyyttä ja inhimillisyyttä, kuten on tehty parilla aiemmalla levyllä. Muutaman kuukauden päästä alettiin puhua tämän levyn tekemisestä yhdessä ja kun vielä Annin oman, Nika nimellä ilmestyvän levyn vastaava tuottaja Arttu Peljo suostui vastamaan ainakin alustavasti myös tämän projektin nauhoituksista, niin ei ollut muuta tehtävää, kuin itse levy. Youtubesta löytyi video Annin sinkun tekemisestä:
Pääsin jäisistä kaduista huolimatta perille. Annilla juotiin kahvit ja kuunneltiin pari tuntia referenssejä. Talven mittaan näitä sessioita on ollut viisi, puoli vuotta on mennyt vain biisien kuvailuun sanoilla, kuvilla ja pätkillä jo joskus julkaistusta musiikista. Normaalisti voisi vain iskeä demot kouraan ja kuva biiseistä syntyisi muutaman kuuntelun aikana. On vaikeaa selittää mitä kuulee päässään kun ei puhu musiikin kieltä. Ensimmäinen testi-keikka on sovittu huhtikuun alkuun. Saattaa tulla kiire.
On mahtavaa tehdä musiikkia, kun ei ymmärrä siitä mitään. Kun paneutuu johonkin asiaan, siitä tulee helposti vakavaa, eikä leffakriitikkoa enää naurata Adam Sandler komediassa. Adamille itselleen huvilat ja limusiinit ovat menettäneet hohtonsa, koska niistä on tullut arkipäivää. Kuka muu osaisi arvostaa kaikkia näitä asioita, kuten tavis. Siksi on mahtavaa tehdä levyä näinkin kattavin resurssein ja osaavan ryhmän tukemana, taviksena. Suomen tavallisin jätkä on BB-Perttu Sirviö, josta tuli kuuluisa, kun oli niin paljon muita tavallisempi. Sukunimi lainattu tavallisuuden symboliksi blogin otsakkeeseen ja saman nimiseen kappaleeseen.
Anni soitti bändin jätkille, joista jokainen kieltäytyi kunniasta vedoten kiireisiin. Yksi ei vastannut puhelimeen. Kahdeksassa viikossa pitäisi saada kasaan bändi ja opetella sen kanssa keikkasetin verran uusia biisejä, jotka pitää sitä ennen säveltää. Kuulostaa paskalta tosi-TV-ohjelmalta.
Otettiin myös kuvia, mutta koska ei ollut kameraa lähistöllä, niin kokeiltiin läppärin läpässä olevaa Skype-kameraa, joka on suhteellisen hyödytön normaalikäytössä.
