Pyhimys

Kiinalaisen kuukalenterin mukaan vuosi vaihtuu juuri nyt. On tullut oltua tämä harmaa-alue, kotimaisen vuoden vaihteen ja tämän lohikäärmeen vuoden alkamisen välissä täällä Kaakkoisaasiassa, sisäistämässä kaikkia viime vuoden tapahtumia. Kuten edellisessä postauksessa totesin, meni 2011 ohi aikamoisella poimunopeudella eikä ehtinyt aina oikein tajuta mitä edes tapahtui. Sen lisäksi, että oli tämä JVG-ilmiö, jonka imussa oltiin vaikka missä, niin myös omia keikkoja oli ennätysmäärä. Levyjä tuli kaksi, eikä niitäkään ehtinyt kuin kerran vilkaista ja laittaa hyllyyn. Noah Kin saatiin vihdoin esiin kunnolla, ja se oli pitkän työn huipentuma. Lennettiin Ruotsiinkin neuvottelemaan tulevaisuudesta, joka sekin suhahti yhdeksi tiistaiksi muiden joukossa. Turtuu.

Lähdin uuden vuoden yönä Singaporeen, ja siellä totuttelin elämään ilman mitään mielialanmanipulointiaineita, jotka niin läheisesti keikkailuun kuuluu, ja sumentaa niitä mielikuvia entisestään. Myös pilaa niitä vapaapäiviä, hätäisesti suoritettuja häävierailuja tai esim. omia kolmekymppisiä, joissa pää oli suurimman osan ajasta tuettuna käsillä pöytään. Kaikkeen ei riitä serotoniinit, eikä ainakaan enää voi vuotta mennä sillä mentaliteetilla, että: “kebabrulla, ja täält taas tullaan”. Kuukausi pois duuneista, kylmästä, pimeästä, huuruista ja hätäisestä ja huonosta ruokailusta on tehnyt eetua.

Kävin lepäämässä Indonesian Batamissa, jonne meni kantosiipialus alle tunnissa. Tulin miljonääriksi, mutta se ei riittänyt, koska oli vähän sateista. Pääsin kuitenkin jo vähän yli siitä, että olen yksin ja ettei tosiaan tarvitse kelata niitä rutiineita, vaan voi tehdä mitä huvittaa. Vaikka Ramin toimistolla onkin hauskaa, niin se on enemmän sitä hustlaamista. Laskemista ja säätöä, ei sitä luovaa puoliskoa, joka kuitenkin on se miksi tähän on ryhdytty. Muutenhan voisi olla vaikka autokauppias. Eikä sitä väkisin pysty, niin se vaan ainakin mulla menee. Sitten taas, kun on vähän aikaa joutilaana, niin alkaa tulemaan itsestään ideoita, ja siitä se näpyttäminen sitten alkoi. Ei voi hirveesti spoilata, mut Rugerille ainakin parit demot, ja nyt kun Tommishock sai soolonsa valmiiksi, niin varmaan alkaa syntymään se levy aika nopeestikin.

Menin Malesiaan junalla. Tai oikeastaan yritin mennä, mutta en löytänyt asemaa, kun se oli siirretty. Otin sitten paikallisdösän, johon meni kirjaimellisesti viimeiset dollarit. Hieman oli hankalaa siellä rajalla, kun sieltä olisi pitänyt ottaa Malesian bussi, mutta ei ollut automaattia tai rahanvaihtopistettä. Kävelin. Aika sekalaista oli meininki, eikä oikein löytynyt omaa paikkaa sieltä. Mielenkiintonen oli käydä, kun vaikutteita oli aika tasan muslimi-, intia- ja kiinakulttuureista. Vähän jäi hämärän peittoon, mitä ne ite malaijit on. Ostoskeskukset on joko luksuksia tai sitten niin kämäsiä, ettei uskalla mihinkään koskea. Jalankulkijat on toisenluokan kansalaisia, ja taksikuskit kusettaa. En edes päässyt äänestämään, vaikka oli osote lapulla, kun se mulkero jätti mut sateeseen johonkin ihan väärään paikkaan. Ei edes tullut huono-omatunto, vaikka oli välillä linnoittautunut hotelliin, ne on siellä kuitenkin niin halpoja vaikka olis laadukkaassakin luukussa. Ja lomalla saa tehä mitä huvittaa, jos on netti. Kirjoitin lisää.

Sopivasti parin viikon retriitin jälkeen pääsi taas näkemään muita ihmisiä, kun lensin Thaimaaseen Koh Samuille. Juno ja JVG oli lähteneet samana aamuna jo pikkuhiljaa himaan pokkaamaan pystejä, joten meno oli aika rauhallista jo siinä vaiheessa, kun jo ikämiessarjaa lähentelevät Heikki ja Voli oli niin dokattuja. Pelattiin minigolfia ja bilistä, kelattiin tulevaa kevättä ja käytiin hieronnassa, jossa ei kuitenkaan ollut onnellista loppua. Jotenkin päädyttiin sielläkin kirjoittamaan. Näpy-näpy. Ei se väärin oo, jos ei stressaa. Pojat lähti viime yönä, Janille synttärionnittelut! Itellä vielä viikko näpyttelyä. Kairon kautta kotiin, että näkee pyramidit ja saa pullosta päähän, kun on vallankumouksen vuosipäivä. Elämä on laiffia.

Taas olen muuttunut vähän, ja eri jäbä palaa perjantaina Suomeen, ku se joka sieltä lähti. Tää vuosi on tulee olemaan todella erilainen ku viime vuosi, lohikäärme on sellanen. Kazakstanilaisessa kalenterissa se on kotilo. Nyt kun asiat on hautuneet huuruttomassa päässä, niin voi sanoa, että on äärimmäisen kiitollinen viime vuodesta. En tiedä kenelle, tosin. Varmaan ainakin teille. Kiitos. Jos selviän perille, teen taas parhaani.